perjantai 26. lokakuuta 2012

runopostaus (:

Joo, aattelin et teen runopostauksen ku niitä on tullu taas kirjoteltuu (:

Pelko.
Mä pelkään.
Pelkään et mut hylätään.
Ettei musta enää pidetä.
Ettei kukaan välitä.
Tää on surullista.
Mut tää on totta.

Pimeys.
Nautin siitä.
Kukaan ei oo haukkumassa ulkonäköö.
Kyyneleet saa virrata rauhassa.
Kukaan ei voi rikkoo tätä täydellisyyttä.
Ei. Olin väärässä.
Ovi käy, ja valot syttyvät.
Kuulen huudon.
Jumalauta pentu, mitä sä täällä itket.
Isä lyö.
Kipu viiltää kasvojani.
Lyö toisen kerran kovempaa.
Missä minä olen ?
Olen tajuton.
Tunnen veitsen rinnassani.
En enää herää.

Kyyneleet
 Pieniä, märkiä pisaroita, joihin sisältyy monia tunteita.
Iloa, surua, vihaa, toivoa ja rakkautta
Herkkiä kuin pienet lasiesineet.
Ystävän kyyneleet viiltävät sydäntä.
Kyyneleet - kauniita ja pieniä 

2 kommenttia:

  1. mistä sä noita keksit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en tiiä, ne vaan tulee jostai (: alan kirjottaa yksittäisii sanoi ja sit niist muodostuu jotai tollasta (::

      Poista